Jotkut teistä tietävät, että minulla on diagnosoitu ADD, eli ADHD ilman ylivilkkautta. Olen jo pidempään harkinnut siihen liittyvää postausta, ja tässä tulee yksi sellainen.
Olen monesti törmännyt kysymykseen: "Miltä keskittymishäiriö (eli ADHD tai ADD) tuntuu?".
Vastaus riippuu täysin ihmisestä, koska ihmiset ovat erilaisia. Ja siksi myös me keskittymishäiriöiset olemme erilaisia.
Minä vastaisin kysymykseen siihen näin:
Kuvittele, että päässäsi on 10 televisiota ja ne kaikki ovat päällä samaan aikaan eri kanavalta. Eikä niiden sammuttamisesta tule yhtään mitään, koska käytännön piloja rakastava kämppäkaverisi liimasi töpselit kiinni pistorasioihin viime aprillipäivänä. Kaiken huipuksi hän piilotti kaikki sakset ja terävät veitset ja liimasi kaukosäätimen kiinni olohuoneen kattoon supertehokkaalla pikaliimalla estääkseen sinua sammuttamasta telkkareita. Yrittäessäsi päästä ulos asunnostanne, sinulle sanotaan että kerrostalonne rappukäytäviä vahataan ja rappukäytävässä liikkuminen on turvallisuussyistä kielletty loppupäivän ajaksi.
Kuinka kauan sinä kestäisit tuollaista? Minuutin? Puoli tuntia? Päivän tai kaksi?
Keskittymislääke on minulle se "kaukosäädin", joka sammuttaa 7-9 televisiota 10:stä ja monien arkipäiväisten asioiden hoitaminen sujuu vähän helpommin. Valitettavasti lääkkeen vaikutus kestää enintään 12 tuntia ja vaikutuksen lakattua aivoissani on jälleen täysi kaaos ja pahemman luokan hulabaloo, jota en voi paeta.
Ei, en todellakaan voi ottaa uutta annosta keskittymislääkettä, kun edellisen vaikutus lakkaa. Tähän on hyvä syy:
Niin kauan kuin elimistössäni on keskittymislääkettä, en kykene kunnolla nukahtamaan (kyllä, luit oikein). Ja minulla ei todellakaan ole mitään aikomusta hankkia itselleni massiivisia univelkoja. Siitähän olisi pitkällä aikavälillä paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mikäli aikaisempi kuvaus kuulosti hankalalta, niin kuvittele, että kaiken päässäsi tapahtuvan metelin lisäksi aivosi poimisivat jokaisen ympäristöstä tulevan aistiärsykkeen, suodattamatta mitään pois. Mitä jos normaali kauppareissusi Prismassa tai Citymarketissa olisi tällainen?
***Tuolla joku soittaa musiikkia, takanani seisova henkilö mässyttää purkkaa, tuossa on kuva söpöstä oravasta, tuolla jotkut harkitsevat kuntopyörän ostamista ja kaiken lisäksi tämä mummin neuloma uusi villapaita kutittaa aivan järkyttävästi! Voisiko joku pakottaa tuon kaupan ovella norkoilevan haisunäädän suihkuun? Entä minkä hemmetin takia tuo kassajonossa seisova nainen haisee siltä, että hän on kylpenyt hajuvedessä? Niin, mitä ne mun ostokset maksavat ja missä hitossa se mun lompakko nyt taas on? Mihin mä laitoin mun pullokuitin ja missä se S-etukortti luuraa? Pakko pakata nämä ostokset nopeasti muovikasseihin! Mun takana on kilometrin mittainen jono. Missä hitossa se mun bussikortti on? Voi hitsi, nyt se bussi meni nokan edestä!***
Kuinka kauan sinä pystyisit elämään tuollaisessa jatkuvassa informaatiotulvassa hermostumatta?
Minulle nuo molemmat tilanteet ovat pelkkää arkipäivää keskittymishäiriön takia, ENKÄ TODELLAKAAN NAUTI SIITÄ PÄTKÄÄKÄÄN!
Valitettavasti keskittymislääkitykseni ei täysin estä minua poimimasta kaikkea ympäristöstä tulevaa, ylimääräistä aistiärsyketulvaa, mikä on henkisesti todella kuluttavaa.
Pienenä toiveena esitän, että seuraavan kerran, kun joku keskittymishäiriöstä kärsivä läheisesi kertoo sinulle jonkin tietyn äänen, hajun tai vaikka lampun valon ärsyttävän häntä, ota se tosissaan. Pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus läheisesi olotilaan.
ADHD- tai ADD-diagnoosin kanssa elävän lapsen maailma voi näyttää esimerkiksi tällaiselta.
Kiitos, kun luit tämän päivityksen.
Hyvää kevättä kaikille.
Toivoo Essi
P.S. Blogini oikeassa laidassa näkyvään kyselyyn ehtii vielä vastata, joten käy ihmeessä vastaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti