Hellurei!
Tajusin juuri äsken, että olen päivittänyt blogiani viimeksi maaliskuun puolella ja nyt pitäisi äkkiä keksiä jokin aihe tätä postausta varten.
Ikävä kyllä en keksinyt mitään erikoista aihetta, joten päätin kertoa kuulumisiani.
Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon, sillä työkokeilusopimukseni Turun Seudun TST Ry:ssä loppui maalis-huhtikuun vaihteessa ja sen jälkeen laitoin työkyvyttömyyseläkehakemuksen kelaan. Syyt siihen miksi haen työkyvyttömyyseläkettä, ovat saamani ADD-diagnoosi, sekä infektioastma ja kovat siitepölyallergiat, joiden kanssa olen taistellut 5-vuotiaasta saakka. Näiden diagnoosien kanssa ei ihan noin vain työllistytä vapaille työmarkkinoille.
Viime viikon lauantaina (eli 23.4.) oli Pyhän Yrjänän päivä ja sen takia viime viikolla vietettiin valtakunnallista partioviikkoa. Pyhä Yrjänä on partiolaisten suojeluspyhimys ja se on yksi iso syy siihen, miksi partioviikkoa vietetään aina sillä viikolla johon Pyhän Yrjänän päivä osuu.
Viikonloppuni hurahti (yllätys yllätys) partiojutuissa. Lauantaina olin lippukuntalaistemme kanssa Raisiossa pitämässä rastia Savu2016-partiotaitokisassa. Ja sunnuntaina olikin sitten partioparaati, johon osallistui yhteensä 4092 partiolaista Lounais-Suomen Partiopiirin alueelta. Tässä tulee vielä hiukan kuvia viikonlopun tunnelmista:
Yksi seikkailijavartio suorittamassa rastin B-osaa. Tarkoituksena oli siirtää yksi vartion jäsenistä ojan yli A-pukin avulla.
Rastin A-osaan kuului A-pukin pienoismallin rakentaminen.
Porukkaa tulossa rastin B-osalle.
Kannoin partioparaatissa lippukuntamme nimikylttiä. Meillä oli asusteena vihreät pipot, koska lippukuntamme täyttää tänä vuonna 85 vuotta.
Juhlavuoden kunniaksi poskiimme maalattiin numero 85.
Paraatin jälkeen palautin pipon kololle (eli lippukuntamme kokoontumispaikalle) ja laitoin tilalle oman barettini. Aion kyllä lunastaa sen pipon myöhemmin itselleni. :)
Eli tässä olivat tämän hetken kuulumiseni. :)
Yritän kirjoittaa seuraavan postauksen mahdollisimman pian.
Hei vaan kaikki!
Tätä tekstiä kirjoittaessani olen partioretkellä Sauvon Ahtelassa ja istuskelen pöydän ääressä ruokailurakennus Majakassa. "Taustamusiikkina" toimivat pianon pimputus, televisiosta tulevan urheiluohjelman selostus ja yleinen keskustelun hälinä.
Moni varmaan ihmettelee; "Miksi joku ottaa tietokoneen mukaan partioretkelle keskelle Huitsin Nevadaa?".
En yleensä ota tietokonetta mukaan partioretkille, mutta tällä kertaa otin läppärini mukaan ihan vaan siksi, että voisin tehdä päivityksen tänne blogiini. Kännykkäni on nimittäin tavallinen Samsungin simpukkapuhelin, jota ei voi erikoisesti käyttää netissä surffailuun.
Tässä kohtaa moni varmaan ajattelee jotain tämän tapaista; "Hanki jo hyvä ihminen se älypuhelin! Eihän tuollaisella vanhanaikaisella palikkapuhelimella pärjää nykyaikana!".
Älypuhelimen hankkiminen on kieltämättä houkutteleva ajatus, mutta tällä hetkellä en koe sellaisen hankkimista tarpeelliseksi, koska nykyinen puhelimeni toimii erinomaisesti. Sitä paitsi työttömän tuloilla ei noin vain hankita uutta älypuhelinta.
Jotta en poikkeaisi liikaa alkuperäisestä aiheesta, niin se retki jolla olen, on Versopartiolaisten jokavuotinen Hiljaiset Päivät-tapahtuma ja se pidetään joka vuosi eri paikassa. Esimerkiksi viime vuonna olimme Hämeenlinnassa ja tänä vuonna olemme täällä Sauvossa. Ensi vuoden tapahtumapaikkaa en vielä tiedä, mutta ajankohta on jokin viikonloppu maalis-huhtikuussa.
Tänä vuonna osallistujia on yhteensä yli 100 henkeä eri puolilta Suomea.
Lopuksi vielä muutama kuva tämän aamun lipunnostosta.
Lipunnoston alussa asetutaan aina puoliympyrään lippuaukiolle.
Kun piiristä annetaan käsky "Lipunnostajat!", niin kaksi etukäteen valittua henkilöä kävelee lipun kanssa lipputangon luokse. Sitten he kiinnittävät lipun tangon naruihin lippusolmuilla.
Seuraavaksi piiristä annetaan käsky: "Nosta lippu!", jolloin lipunnostajat alkavat nostaa lippua. Piirissä olijat tervehtivät lippua ja alkavat laulaa: "Nyt kaunis siniristi taas salkoon nostetaan...".
Tervehtiminen lopetetaan kun lippu on ylhäällä. Lipunnostajat sitovat lipputangon narut, astuvat kolme askelta taaksepäin ja tervehtivät lippua. Sitten hekin palaavat takaisin riviin.
Tällainen postaus tuli tällä kertaa. Seuraavan postaukseni aihe on vielä mietintämyssyn alla, mutta pyrin kirjoittamaan seuraavan postaukseni ennen kuun vaihtumista.
Olen pari kertaa aiemmin postannut helmityö-harrastuksestani, joten päätin laittaa muutaman kuvan työharjoittelupaikallani tekemistäni helmitöistä.
Sammakoita
Tämä pöllö valmistui alkuviikosta.
Nämä lepakot valmistuivat n. 2 viikkoa sitten.
Tämän pöllöparven tein viime syksynä. Tuo vasemmassa yläkulmassa oleva violetin ja sinisen kirjava pöllö ostettiin minulta melkein heti.
En ole ikinä mitenkään erityisesti kaupitellut näitä helmitöitäni kenellekään, mutta aina silloin tällöin vastaan tulee joku, joka haluaa ostaa jonkin tekemäni helmityön. Ja helmitöistä saamani rahasumma on suunnilleen 10-15 euroa vuodessa, mikä tarkoittaa paria lisäeuroa per kuukausi. Eli en ole päässyt rikastumaan näillä helmitöilläni, eikä rahan tienaaminen ole minulle tärkeintä tässä hommassa. Helmityöt ovat minulle ainoastaan mukava harrastus, josta nautin hyvin paljon. :)
Olen tässä miettinyt pääni puhki, että mistä aiheesta postaisin blogissani seuraavaksi. Sitten tajusin, että tänään (22. päivä helmikuuta) vietetään partion muistelemispäivää, joten voisin sen kunniaksi kirjoittaa jotain rakkaasta harrastuksestani, partiosta.
Jos jotakuta kiinnostaa tuo mainitsemani partion muistelemispäivä, niin tästä linkistä löytyy lisätietoa: http://www.partio.fi/uutiset/toimintakalenteri/muistelemispaiva-2016.
PARTIOON PÄÄTYMINEN
Aloitin partion 14.2.2000, eli olen harrastanut partiota jo 16 vuotta. Monet varmasti ihmettelevät, että miten voin muistaa aloituspäivämäärän noin tarkasti. Täysin rehellisesti sanottuna, en tiedä sitä itsekään.
Monet varmaan haluavat tietää, että miten päädyin partioon ja kerron sen ihan mielelläni:
Ennen partion aloittamista kävin jonkin aikaa tyttökerhossa, joka kokoontui kerran viikossa Turun Henrikinkirkolla. Sitten ryhmän toiminta valitettavasti sammui, koska osalla ryhmän tytöistä oli muita harrastuksia samana päivänä ja pari tyttöä muutti toiselle paikkakunnalle. Sen jälkeen olin joitain kuukausia ilman harrastuksia.
Pian joku äitini tuttava sattui kysymään, että kiinnostaisiko minua partio. En tuossa vaiheessa tiennyt partiosta yhtään mitään, mutta sovimme äidin kanssa, että käyn partiossa pari kertaa ja katson millaista siellä on. Noiden parin kerran jälkeen olin jo perusteellisesti "koukussa" ja halusin jatkaa harrastuksen parissa.
Partiosta onkin näiden vuosien varrella muodostunut yksi elämäni tärkeimmistä osa-alueista.
Kuulun partiolippukunta Turun Versoihin, jonka taustayhteisönä toimii Turun Vapaaseurakunta. En itse kuulu kyseiseen seurakuntaan, vaikka olenkin uskossa. Paikallisten partiolippukuntien taustayhteisöinä toimivat (useimmiten) paikalliset seurakunnat, mutta partio on avoin kaikkien uskontojen edustajille ja myös uskonnottomille. Tarkempaa tietoa löydätte linkistä: http://ohjelma.partio.fi/index.php?title=Uskonnot_ja_vakaumukset_partiossa.
Äiti otti tämän kuvan viime vuonna, kun olin lähdössä partiomarssiin. Baretti on tärkeä osa partiopukua.
Partiopukuuni kuuluvat kuvassa näkyvät huivi, paita ja vyö. Niiden lisäksi pukuuni kuuluvat tumma hame, tummat sukkahousut ja tummat kengät. Päähineenä toimii baretti.
Partiopukuun kuuluu myös paljon merkkejä.
Tuon HuHu 2015-merkin sain viime vuonna yli 15-vuotiaille tarkoitetulta kesäleiriltä.
Versopartiolaisen tunnistaa parhaiten vihreästä huivista. Huivimerkki on paikkakuntakohtainen.
Partiohuiviini on myös kertynyt paljon osallistumismerkkejä retkiltä ja leireiltä.
16 vuoden aikana merkkejä on kertynyt niin paljon, että olen irrottanut niistä suurimman osan ja olen ommellut ne kiinni tähän huppariin.
Tuo keskellä oleva kuva on lippukuntamme vanhan vaeltajavartion logo. Ryhmämme nimi oli "Kameleontti-Sushi".
PARTIO JA AD(H)D
Minulla on diagnosoitu ADD eli ADHD ilman ylivilkkautta, joka omalta osaltaan hankaloittaa elämääni, mutta olen siitä huolimatta jaksanut harrastaa partiota yli puolet elämästäni. Suurin osa lippukuntalaisistamme tietää diagnoosistani ja he suhtautuvat minuun ihan niin kuin kehen tahansa muuhun ikäiseeni.
ADD:n perusteella minut voidaan luokitella sisupartiolaiseksi. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä apua ja/ tai tukea partiossa esim. vamman tai pitkäaikaissairauden takia. Sisupartion idea on peräisin niiltä ajoilta kun partio perustettiin. Lisää tietoa sisupartiosta löydät täältä: http://toiminta.partio.fi/ohjelman-tuki/sisupartio.
ADD-diagnoosistani huolimatta olen käynyt VJ eli vartionjohtaja-kurssin (nykyään ROK- eli ryhmänohjaajakurssi) ollessani yhdeksännellä luokalla. Nykyään auttelen aika säännöllisesti muita johtajia ryhmien vetämisessä, mutta en välttämättä lähtisi itse vetämään mitään ryhmää. Omat hermoni joutuisivat todennäköisesti liian kovalle koetukselle, varsinkin pienimpien lasten kanssa.
Vaikka en itse johdakaan mitään ryhmää, niin olen pyörittänyt lippukuntamme adventtikalenteriasioita monena syksynä (ensin vuonna 2008, sekä vuosina 2010-2015). Ja tästä hommasta sain tietysti isot pisteet omaan ansioluettelooni.
Eli ADD ei ole este partion harrastamiselle. Se on ainoastaan hidaste.
HIEMAN RETKISTÄ JA LEIREISTÄ:
Olen ollut partiourani aikana monilla retkillä ja leireillä, enkä vaihtaisi niiltä saamiani kokemuksia mihinkään. Isoin leiri mille olen tähän mennessä osallistunut, oli Piiru14 kesällä 2014 ja siellä oli väkeä hiukan yli 3000 henkeä.
Tämän vuoden heinäkuussa on tulossa Roihu2016-leiri, jolle olen myös ilmoittautunut. Roihulle on ilmoittautunut yli 15000 henkeä.
Piiru14-leirin ensimmäiseltä iltanuotiolta.
Sama iltanuotiopaikka leirin lopussa, parin rankkasateen jälkeen.
Tulin myös kuvanneeksi pätkän yhdestä leiriämme koetelleesta kaatosateesta.
Hei!
Olette varmasti huomanneet, etten ole päivittänyt blogiani yli vuoteen. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alan päivittää blogiani säännöllisesti, vähintään kahdesti kuussa.
En aio enää keskittyä yksinomaan käsitöihin ja ompeluun, vaan postaan niiden lisäksi myös muista itselleni tärkeistä aiheista. Näitä aiheita ovat mm. partio, lukeminen ja Japanin kielen opiskelu.
Ehkä isoin elämässäni tapahtunut muutos on se, että toukokuussa 2015 valmistuin vihdoinkin sisustusompelijaksi Bovallius-ammattiopistosta. Valmistumisen kunniaksi luokkamme tilasi ammattilakit, jotka laitoimme päähän todistustenjaon yhteydessä.
Vein ammattilakkini äidin ja pikkuveljieni nähtäväksi viikkoa ennen valmistumista ja pikkuveljieni ensimmäinen kommentti oli: "Mikä ihmeen merikapteenin lakki toi on?" :)
